Hiio-hoi, tunnelmaa ja miehiä.

Vappu oli ja meni, oltiin tyttöjen kanssa Tampereen viehkeässä keskustassa vappuaatto ja siellä rilluteltiin iki- ihanassa koskenrannassa omalla pikku piknikillämme söpösti kikattaen. Iltaan kuului myös välienselvittelyä (lue välien lopullista katkomista) vanhan tuttavan kanssa sekä melkein turpaanvetoa (lue tapojen opettamista "iik-tää-juoma-ei-ees-nouse-mun-päähän-mut-pakko-silti-oksentaa-tähän- teineille") ja loppuillasta verestelimme muistoja vanhassa kantapaikassa jonne ei kyllä ole enää mitään menemistä, koska oltiin noin 100 vuotta liian vanhoja sinne. Kuvia ei vapulta ole, koska ne on kaverin kamerassa ja kaveri on jossain metsässä jojensuussa intteilemässä :(

Sitten olinkin vain rauhallisesti kotosalla koko muun viikonlopun parantelemassa flunssaani ja auttelemassa vanhempiani kotitöissä ja puutarhan laitossa. Puutarhan kitkeminen on kyllä ihmeellisen terapeuttista touhua, on ihanaa haravoida roskia ja kuopsuttaa kukkapenkkiä auringon jo lämmittäessä ja pienten vihreiden versojen pilkistäessä mullan alta.

Tulinkin Hämeenlinnaan vasta eilen ja tänä aamuna olo oli taas aivan kamala. Pääsin käymään

lääkärissä ja sain antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen, naminam. Kamalinta kipeänä olemisessa on kun ei pääse yhtään urheilemaan, pää meinaa hajota.

Nyt olen sitten vain juonut teetä (löysin mustan teen uudelleen herkukseni), imeskellyt korppuja

ja katsellut Sinkkuelämää DVD-boksiani taas vaihteeks puhki. Siinäpä sitten katsellessani mieleeni tuli, miten erilaisiksi miehetkin luokitellaan ulkonäön perusteella. Mitä ulkonäkö todellisuudessa kertookaan meille ihmisestä? Itse ainakin teen mielestäni vedenpitävän arvion ihmisestä tämän ulkoisen habituksen perusteella, ja miehissä erityisesti kiinnitän huomiota hiuksiin, silmiin ja harteisiin plus käsivarsiin ja sormiin. (Mitä kiharampi ja tummempi tukka, mitä tummemmat silmät, mitä jykevämmät harteet ja vankemmat käsivarret ja miehisemmät sormet, sitä varmemmin olen myyty, sold!)

Mitä seuraavat miehet ulkonäkönsä perusteella kertovat teille?

Minulle tämä yksilö huutaa: "KESÄRAKKAUS!" Mies, joka ei osaa sitoutua, vaan pitää hauskaa, nauraa ja tanssii, hurmaa tyttöjä ja vie heidän sydämensä lopulta murskaten. Ihania pojankoltiaisia, mutta onko heistä vävyiksi? ;)
Tämä mies tietää miten pukeutuu ja miksi. Onko pukeutuminen ja oma tyyli kuitenkin tärkeämpää kuin muu elämä? Tuleeko hänen kanssaan alemmuuskompleksi siitä, kummalla on rumemmat vaatteet joilla nousta muoti-ikoniksi tuttavien keskuudessa?

Kyseessä saattaa olla juuri sellainen paha poika, joista äidit varoittavat? Tai renttu, johon naiset aina rakastuvat? Mikä tatuoinneissa ja pahiksissa viehättää? Onko pahojen poikien raspikurkku ja karheat kädet niin koukuttavat, että niihin jää kiinni aina uudelleen ja uudelleen? Näin käy ainakin minulle, time after time.

Seuraavanlaiset yksilöt eivät allekirjoittanutta viehätä alkuunkaan, suloiset pojat. Maitonaamat, nössöt, pullapojut. Valkoiset hampaat ja vallaton tukka, vartalo kiedottuna pikee-paitaan ja kalliisiin farkkuihin. Unelmamies jollekkin, minulle mitäänsanomatonta turhuutta, jotka kaipaavat vain (anteeksi kaikille vaaleaveriköille) tyhmän esittelykelpoisen blondin kainaloonsa.

Minulle kainaloon kelpaa parhaiten tyylikäs tai hieman rokahtava/punkahtava/skeitti/snoukka- tyylinen mies joka ei ota pukeutumista niin vakavasti eikä meikkaa naamaansa enempää kuin minä.

Anteeksi turhauttava postaus, kuume taitaa nousta.

Aurinkoa kaikille, Juddde.

Laiskotuttaako?

Pikainen postaus siitä, miten ei kannata lukea enkun tenttiin:

• Älä pidä konetta auki vieressäsi
• Älä katsele jatkuvasti ulos ikkunasta tuijotellen naapurinmiestä joka juo olutta ILMAN PAITAA (ei edes nuori ja komea)
• Älä suunnittele joka minuutti sitä, miten laitat hiukset huomenna
• Älä suunnittele joka sekunti sitä, mitä laitat päällesi huomennna
• Äläkä etenkään ala tekstailla/soitella kavereillesi vältelläksesi lukemista

Mitä taas kannattaa tehdä:
Lue ahkerasti ja syventyen koko koealue

• Tee hyviä muistisääntöjä ja miellekarttoja

Laita flunssan syyksi se, ettet osaa mitään kuitenkaan aamulla!

Huiputa ystävääsi väittämällä että luet koko ajan

Nyt pistän kädet ristiin että huomenna ei olisi enää kuumetta ja olo fantastinen kun lähden viettelemään työväen juhlaa rakkaimpien ystävieni kanssa!

Toivotaan kivaa keliä huomiselle, Jutta

So nice to meet you.

Alku aina hankalaa sanotaan ja niin monesti myös on. Miten voikin olla, että kirjoittaminen voi joskus tuntua teennäiseltä toiminnalta, vaikka yleensä se on helppoa ja vaivatonta?

Ehkä takana on liian suuret paineet ja odotukset. Tahdon olla hyvä, innostava, muistettava ja mielenkiintoinen kirjoittaja, joka vastaa omia ja muidensa odotuksia.

Miksi kirjoitan tätä nyt? Olen jo vuosia selaillut blogeja laidasta laitaan ja jossakin pienessä sieluni sopukassa salaa haaveillut omasta pikku blogistani. On ollut muka vain niin vaikeaa saada aikaiseksi tehdä asialle jotain. No, nyt pakoillesani tenttikirjaa päätin ottaa ratkaisevan askeleen kohti tuntematonta ja liittyä niiden monien joukkoon, jotka minua ovat innoittaneet matkallaan.

Mistä kirjoittaa blogissa, jonka ei tahtoisi hukkuvan miljoonien (no ei ehkä miljoonien, hope so) joukkoon? Tylsää ehkä, mutta elämästäni? Hukkuuko se sitten muiden elämien joukkoon?

Harmittavan moni varmasti on lopettanut lukemisensa tähän ajatellen ettei jaksa enää lukea mokomaa soopaa, kiitos vaan! :D Ehkä kuitenkin esittelen itseäni, elämääni (sitä, jolla on tämän postauksen jälkeen ehkä jotaikin uutta annettavaa myös minulle) ja ympyröitäni teille, jotka olette jaksaneet näinkin kiitettävän pitkälle!

Olen 21- vuotias tyttö, josta piti tulla toimittaja. Kirjoittaminen, ihan pelkkä liirumlaarumkin, on aina ollut terapiaa ja ihanaa minulle, helppoa ja ravisuttavaa. Ymmärsin opiskellellessani toimittajuuteen liittyviä asioita sen olevan kylmää ja kalvakkaa, poliittista, kieroa ja liian ryhdikästä ollakseen minulle enää nautinto, jolla elättää itseni.

Siispä vietin välivuotta lukion jälkeen jossakin paikassa, joka oli kaikkea muuta kuin "kulttuurillisesti sivistävä", urheiluliikkeessä. Opin tuona aikana paljon itsestäni, lähimmäisistäni, muista ihmisistä, siitä miten ihmiset toimivat ja ovat tässä elämässä. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa tuolle työlle, sillä sain siitä rahkeita jokapäiväiseen elämääni (ja lisäksi opin tietämään, miten jalkapohjasta katsotaan ihmisen askellus!)

Jossakin vaiheessa sain innostuksen lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, ja tuota innostusta jatkuu edelleen, hurjan lähes vuoden mittaisen opiskelun jälkeen. Olen oppinut löytämään itsestäni opiskeluni aikana uusia piirteitä enemmän kuin koko elämäni aikana, jossain syvällä minussa asuu myös kiltti ja herttainen sisar hento valkoinen!

Muutoin elämääni kuuluu suurena osana liikunta, jopa siinä määrin, että se sanelee päivärytmini usein jyrkemmin kuin oikeasti tärkeämmät asiat. Isoimman osuuden sydämestäni on varastanut maantiepyöräily. Kyllä, se on juuri se laji, jossa miehet pienissä shortseissaan kiitävät LUJAA teiden laitoja pitkin autoilijoiden kiusana. Pyöräily on elämäni iso rakkaus.

On niin paljon asiaa, jonka tahtoisi tulevan jo nyt ilmi, mutten tiedä miten käsitellä tuota kaikkea informaatiota nyt. Ehkä pikkuhiljaa saatte minusta enemmän irti, toivotaan ainakin! (:

Nyt voisin kaivaa ihanan englannin kirjan esiin ja koittaa nenänniiston lomasta lukeakin hiukan. Tutustutaan taas lisää, Jutta.